Venäjä keskitti Viroa vastaan syyskuun lopulla 1939 erittäin vahvat joukot ja kutsui Viron ulkoministerin Moskovaan. Moskovassa ulkoministerille esitettiin uhkavaatimus, jonka mukaan Viron oli sallittava Venäjän perustaa sotilastukikohtia Viron alueelle. 27.9. Venäjä upotti höyrylaiva Metallistin Narvanlahdella syyttäen Viroa siitä (Mainilan laukaukset). Viron ulkoministeri allekirjoitti tukikohtasopimuksen ”pistooli ohimolla” Moskovassa 28.9.1939. Latvia allekirjoitti oman vastaavan sopimuksen 5.10. ja Liettua 11.10.

Vastaavasti Venäjä kutsui 5.10.1939 Suomen valtuuskunnan Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Suomen silloinen suurlähettiläs Tukholmassa Juho Kusti Paasikivi määrättiin presidentin esittelyssä 7.10. Suomen valtuuskunnan johtajaksi. Ensimmäiselle matkalle Moskovaan neuvotteluvaltuuskunta lähetettiin kansanjoukon laulaman ”Kuullos pyhä vala” säestyksellä.

Suomi ei aikonut alistua, vaan kutsui joukot ”Ylimääräisiin Harjoituksiin”. Stalin ja Molotov ottivat neuvotteluvaltuuskunnan vastaan Kremlissä ensimmäisen kerran 12.10.1939 - Suomen Puolustusvoimain suojajoukot olivat silloin jo aseissa ja matkalla rajalle suojaamaan tarvittaessa Suomea.

Venäjä vaati myös Suomea suostumaan vastaavaan ”avunantosopimukseen” kuin se oli juuri tehnyt Baltian maiden kanssa. Venäjä vaati ”pitäjäkaupalla maata” Karjalan Kannakselta, sotilastukikohtaa Hankoon, Suomenlahden saaria ja osaa Petsamosta. Lisäksi Suomen olisi pitänyt hävittää puolustuslinjansa (joka oli rakennettu pitkälti vapaaehtoisin voimin) Kannakselta.

Vaihtoehdot

Suomella oli kaksi vaihtoehtoa - suostua Venäjän miehittämäksi kuten Baltian maat, tai puolustautua aseellisesti. Suomalaiset olivat valmiita puolustamaan maataan, vaikka poliitikot olivat laiminlyöneet törkeästi puolustusmateriaalihankinnat.

Marsalkka Mannerheim kannatti pienten myönnytysten tekemistä ajan voittamiseksi - hänkään ei ollut valmis luovuttamaan Hankoa Venäjän sotilastukikohdaksi.

Poliitikot, jotka olivat laiminlyöneet Suomen puolustuksen kehittämisen, eivät uskoneet Venäjän hyökkäävän, vaan luulivat Venäjän bluffaavan saadakseen Suomen myöntymään vaatimuksiinsa. Uskottiin Suomen ja Venäjän välillä voimassa olevaan (vuoden 1945 loppuun saakka) hyökkäämättömyyssopimukseen, Kansainliittoon ja/tai olivat naiiveja luottaen siihen, ettei sotaa tule. Siten Venäjälle tehtiin pienehköjä myönnytyksiä.

Uudelleen Moskovassa

Neuvotteluvaltuuskunta tapasi 23.10. Venäjän korkeimman johdon Moskovassa. Stalin totesi Venäjän vaatimusten olevan minimivaatimukset.

31.10. Suomen hallitus antoi neuvottelijoille lopulliset toimintaohjeet, joiden mukaan Suomi olisi valmis luovuttamaan aluetta Karjalan Kannakselta Vammelsuun tasalle saakka. Hankoa ei oltu valmiita luovuttamaan, eikä puolustuslinjaa hävittämään.

Samana päivänä 31.10.1939 Venäjä julkaisi omat vaatimuksensa, joita se piti minimivaatimuksina. Näin jälkeenpäin katsottuna Venäjä asetti arvovaltansa peliin, eikä voisi perääntyä vaatimuksistaan. Toisaalta on muistettava, ettei Venäjä missään vaiheessa esittänyt uhkavaatimusta Suomelle. Siitä suomalaiset tekivät virheellisen johtopäätöksen, ettei Venäjä tule hyökkäämään. Paasikivi ja Väinö Tanner olivat varmoja siitä, ettei Venäjä hyökkää vielä silloinkin kun Venäjä jo hyökkäsi Suomen kimppuun.

Paasikiven ja Tannerin kolmas matka Moskovaan alkoi samaan aikaan kun Venäjä julkisti vaatimuksensa. Neuvottelijat jättivät 3.11. Suomen vastauksen Molotoville.

Neuvottelujen kuluessa Suomi olisi suostunut Inon linjaan, jos Venäjä luopuu vaatimasta Hankoa ja Koiviston saarta. Viimeinen keskustelu käytiin Moskovassa 9.11. ja suomalaiset lähtivät Moskovasta 13.11. Suomalaiset EIVÄT edes tienneet neuvottelujen nyt katkenneen.

Hämäystä

Neuvottelut olivat vain hämäystä, jolla Venäjä tuuditti suomalaiset siihen uskoon, ETTEI sotaa tule. Niinpä Suomi ei mm. evakuoinut väestöä raja-alueelta ja aiemmin evakuoituja palasi takaisin - ei tästä mitään sotaa tule, ajateltiin.

Oikeissa neuvotteluissa osapuolet tekevät ehdotuksia, kuuntelevat toisen osapuolen käsityksiä ja pyritään kompromissiin. Moskovassa EI ollut kyse neuvotteluista siinä mielessä, joten otsikossa se sana on lainausmerkeissä.

Viron miehityksestä löytyy artikkeli täältä.

Suomen suorittamasta puolustusvalmiuden nostamisesta täältä.

Georgian pääkaupungin Tbilisin eräs katu nimettiin uudelleen Anna Politkovskaja-kaduksi.

Anna Politkovskaja oli urhea toimittaja ja kirjailija, joka toimi ihmisoikeuksien puolesta ja siten Venäjän KGB-diktatuuria vastaan. Venäjän FSB yritti murhata Annan myrkytämällä jo Beslanin koulukaappauksen yhteydessä, mutta sillä kertaa Anna ihmeen kautta säilyi hengissä. Anna ammuttiin sittemmin asuintalonsa hissiin, mitä todennäköisimmin Venäjän viranomaisten toimesta.

Esitän, että Helsinkiinkin nimetään katu Anna Politkovskajan kunniaksi.

Suomen poliitikot väittävät lähes yhteen ääneen, että NordStream kaasuputki on vain ympäristökysymys. Katsotaanpa asiaa hieman laajemmin.

Venäjän pyrkimyksenä on saada hyppysiinsä mahdollisimman laajalti EU-maiden ja yleensä naapureiden energiasektorit.

Liettuassa Venäjä yritti saada omistukseensa Mazeikiain öljynjalostamon. Kun Liettua ei suostunut myymään jalostamoa Venäjälle, vaan myi Puolalle, niin kuinka ollakaan öljyputki, jota pitkin raakaöljy oli siihen saakka tullut Venäjältä jalostamolle ”meni rikki” - eikä sitä ole korjattu.

Ukrainan lävitse tulee valtaosa EUn alueelle Venäjältä tulevasta maakaasusta. Venäjä sulki kaasutoimitukset Ukrainaan ja Ukrainan kautta länteen saadakseen haltuunsa Ukrainan kaasunjakeluverkoston. Venäjän pyrkimyksenä oli päästä kiristämään sekä Ukrainaa, että EU-maita kaasulla. Onneksi EUlla oli tarpeeksi lujuutta torjua tämä Venäjän kaappaushanke ja on sovittu EUn auttavan Ukrainaa modernisoimaan kaasuverkkonsa.

Venäjä halusi tuottaa vahinkoa Georgialle kaataakseen Georgian laillisen hallituksen, joten kuinka ollakaan ”ihan vahingossa” räjähti Georgiaan kaasua toimittava putki ja ”täysin yllättäen” samaan aikaan räjähti myös Venäjältä Georgiaan sähköä toimittanut korkeajännitelinja.

Turkmenistan on vienyt kaasunsa länteen pääsääntöisesti Venäjän kautta saaden siitä matalan hinnan kun taas Venäjä on laskuttanut kaasusta korkean hinnan. Turkmenistan haluaisi kaasustaan markkinahinnan ja on käynyt neuvotteluja siitä miten kaasu saataisiin Venäjän ohitse länteen. Kuinka ollakaan se Venäjän kautta kulkeva kaasuputki räjähti katkaisten kokonaan kaasutoimitukset - muistutukseksi Turkmenistanille siitä, että on oltava nöyrä Venäjän suuntaan ja tyydyttävä niihin murusiin mitä sieltä saa.

Venäjä olisi halunnut ja haluaisi haltuunsa suomalaiset öljynjalostamot - onneksi Suomi ei ainakaan vielä ole siihen suostunut.

Venäjä hyökkäsi Georgiaan elokuussa 2008 yrittäen valloittaa koko Georgian. Eräs tärkeimmistä syistä oli ja on nähdäkseni juuri se, että Georgian alueen kautta on mahdollista kuljettaa Kaspian meren alueen öljyä ja maakaasua Venäjän alueen ohitse Eurooppaan. Se on Venäjän kannalta sietämätöntä, sillä se vähentää Venäjän mahdollisuuksia kiristää Eurooppaa energialla.

Jos NordStream rakennetaan se lisää EUn tärkeimmän valtion Saksan riippuvuutta Venäjästä entisestään ja mahdollistaa siten suuremman vaikutusvallan EUn tekemisiin ja tekemättä jättämisiin.

Mielestäni NordStreamia ei saa rakentaa, vaan EUn alueelle on rakennettava hyvin runsaasti uutta ydinvoimaa tuottamaan energiaa ympäristöystävällisesti ja halvalla. Riippuvuutta Venäjästä on vähennettävä, eikä suinkaan lisättävä kuten NordStream tekisi.

Karl Marx on sosialismin ”isä”. Adolf Hitlerin Saksan KansallisSOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN ohjelma ja toimintaperiaatteet pohjautuvat Marxin kirjoituksiin.

Samoin Lenin tutki tarkkaan Marxin kirjoituksia ja hänenkin sosialisminsa perustuu Marxin ajatuksiin. Stalin taas vain jatkoi Leninin kuoltua samalla linjalla.

Myös Italian Fasistipuolueen johtaja Benito Mussolini oli vakaumuksellinen sosialisti.

On mielenkiintoista tarkastella mitä eroja näillä saman sosialismin eri suuntauksilla oikein on - kiinnostavinta tietysti Suomen kannalta Venäjän ja Saksan sosialismien erot.

Venäjän kommunistisen puolueen ja Saksan kansallisSOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN yhteistyö oli hyvin laajaa ja perustui kirjallisiin sopimuksiin - siten ei ole ollenkaan ihmeellistä, että nämä sosialistiset veljespuolueet johtivat valtioidensa liittoutumiseen Venäjän aloitteesta. Näiden puolueiden ja samalla valtioiden johtajat tukivat toisiaan hyvin voimakkaasti ja esimerkiksi Venäjällä katsottiin rikokseksi toimia Saksan natseja vastaan. Saksa tuki liittolaistaan Venäjää Suomea vastaan Talvisodan aikana. Venäjä taas mm. toimitti Saksalle valtavat määrät strategisesti tärkeitä materiaaleja - että Saksa voisi ollenkaan käydä sotaa, sekä antoi Saksalle laivastotukikohdan Muurmanskista helpottamaan Norjan valloitusta.

Saman ideologian eri suuntauksilla oli luonnollisesti myös oppiriitoja, mutta ne vaimennettiin näkymättömiin. Ilmeisesti pahin ristiriita oli siinä, että kun Marxin, Leninin ja Stalinin mielestä kansalaisia piti joukkomurhata luokkaperusteella, niin Hitlerin mielestä kansalaisia piti joukkomurhata etnisellä perusteella. Hitler oli venäläisten mielestä tässä suhteessa harhaoppinen. Venäjä ei kuitenkaan ollut moksiskaan tästä harhaoppisuudesta vaan Venäjän NKVD (KGB) luovutti Saksan Gestapolle valtavan määrän Venäjälle paenneita juutalaisia.

Myös Saksan sosialistisen puolueen nimi oli harhaoppinen - puhuttiin kansallisSOSIALISTISESTA TYÖVÄENPUOLUEESTA. Marxin, Leninin ja Stalinin kommunisminhan piti olla internationaalista - Venäjän tavoitteena oli valloittaa koko Maapallo Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi. Hitlerin vaatimattomana tavoitteena oli yhdistää Versaillesin rauhassa silvotut saksankieliset alueet yhtenäiseksi Saksan Valtakunnaksi.

Venäjän suorittamien Georgian vastaisten sotatoimien (hyökkäysten) ja etnisten puhdistusten vuoksi satojatuhansia georgialaisia on joutunut pakenemaan pakolaisiksi omista kodeistaan - aivan kuten aikoinaan Karjalan pakolaiset Talvisodan ja Jatkosodan yhteydessä. Venäjä miehittää parhaillaan Georgian Abhasiaa, ns. Etelä-Ossetiaa ja Akhalgoria estäen pakolaisia palaamasta koteihinsa - aivan kuten Venäjä miehittää parhaillaan Suomen Karjalaa.

Georgian Presidentti Saakashvili puhui tänään 23.10.2009 uuden pakolaiskylän avajaisissa. Kyseinen pakolaiskylä on rakennettu 800 pakolaisperheelle Gorin lähelle. Saksa on lahjoittanut kahdeksan miljoonaa euroa kyseisen kylän rakentamista varten. Siten juhlassa oli kunniavieraina Saksan ulkoministeriön edustaja sekä Saksan suurlähettiläs Tbilisissä.

Olen itse nähnyt omin silmin paikan päällä näitä uusia pakolaskyliä. Ne koostuvat pienehköistä omakotitaloista melko pienillä tonteilla. Se omakotitaloratkaisu on hyvin ymmärrettävä, sillä se on normaali georgialaisten asumistapa. Alkuperäisillä omakotitonteilla georgialaisilla on ”aina” aivan upea puutarha, jossa kasvaa mm. hedelmäpuita ja viiniköynnöksiä. Pienikin tontti on yleensä hyödynnetty erittäin hyvin - viiniköynnöksille on rakennettu alustat, joilla ne voivat kasvaa korkealle hyödyntämään pienikin tontti.

Nämä uudet pakolaiskylät ovat tietenkin oleellisesti parempia kuin asua telttakylässä tai vaikka hotelleissa kuin vielä vähän aikaa sitten. Kestää kuitenkin kauan, ennen kuin niistä kylistä tulee sellaisia hienoja keitaita hedelmäpuineen ja viiniköynnöksineen. Vaikkapa vastapoimittu päärynä on ihan toista kuin Suomessa kaupasta ostettu. Georgialaiset tekevät myös erinomaisia kotiviinejä omista rypäleistään - minulla on ollut onni ja kunnia nauttia georgialaisesta vieraanvaraisuudesta heidän kodeissaan ja kesäpaikoissaan.

No, palataanpa Saakashvilin puheeseen. Saakashvili kertoi, että vuosi sitten käydyn sodan jälkeen eräs eurooppalaisen valtion johtajista sanoi hänelle, että Georgialla on noin 20% mahdollisuus selvitä - sillä hyökkääjä [Venäjä - jp] ei halua Georgian selviävän. Saakashvili jatkoi, että hyökkääjä rakentaa tarkastuspisteitä, mutta Georgia rakentaa esimerkiksi moottoriteitä ja huolehtii jokaisesta kansalaisestaan.

On myönnettävä, että Georgian presidentti puhuu totta. Olen omin silmin nähnyt valtavan kehityksen liikenneyhteyksissä - todella rakennetaan erinomaisia moottoriteitä, joista on hyötyä koko Euroopalle. Se rakentaminen ei ole helppoa niin vuoristoisessa maassa kuin Georgia. Georgia sijaitsee strategisesti erittäin tärkeällä alueella - no, juuri siksi imperialistinen roistovaltio Venäjä yritti ja tulee yrittämään uudelleen koko Georgian valloittamista.

Vielä vuonna 1989 NATO oli parhaissa voimissaan oleva keski-ikäinen demokraattisten maiden puolustusjärjestö. Mitä on tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana, kun NATOa nyt sanotaan jopa mätäneväksi ruumiiksi?

Kaksikymmentä vuotta sitten kaikille NATOn jäsenmaille oli kristallin kirkkaasti selvää mihin NATOa tarvittiin - patoamaan imperialistisen roistovaltion Venäjän laajenemispolitiikkaa. Puolustamaan demokratiaa Venäjän diktatuuriuhalta.

Sitten Venäjällä tapahtui romahdus ja lukuisat Venäjän miehittämänä olleet valtiot (kuten Viro, Georgia ja Tshetshenia) saivat palautettua itsenäisyytensä. Silloin länsimaissa tapahtui jonkinlainen ”niksahdus” - lukuisat poliitikot ja jotkut sotilaatkin olivat sitä mieltä, ettei Venäjä enää ole uhka. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että Venäjä tosin on edelleen uhka, mutta ei ole odotettavissa sotilaallista hyökkäystä Venäjän toimesta ”ainakaan 10 vuoteen”.

Tämä tarttuvana tautina levinnyt ”hulluus” johti siihen, että lukuisissa maissa alettiin ajamaan nimenomaan Venäjän uhkan vuoksi rakennettua maanpuolustusta alas kiivaaseen tahtiin. Se näkyi mm. asevelvollisuudesta luopumisena tai valikoivana asevelvollisuutena. Puolustusmäärärahojen tasoa laskettiin myös.

Sekään, että Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1994 tekemään tshetsheenien kansanmurhaa ei herättänyt tartunnan saaneita poliitikkoja todellisuuteen.

Sama kehitys - puolutuskyvyn alasajo - on valitettavasti jatkunut useissa maissa edelleen. Jotkut henkilöt sentään ”paranivat” ”hulluudestaan” Venäjän hyökättyä Georgiaan elokuussa 2008. Yleisesti ottaen tauti on kuitenkin ollut ja on niin vakava, ettei maanpuolustukseen ole panostettu kunnolla. Siten on viitteitä siitä, että NATOsta voitaisiin tosiaan jonkin ajan kuluttua puhua mätänevänä ruumiina.

Tilanne ei ole kuitenkaan vielä toivoton. Läntisten demokratioiden on tajuttava, että hyvinvointi on pian mennyttä ellei puolustuskykyä paranneta oleellisesti - aikaa hukkaamatta. Nimenomaan Venäjä on se todellinen sotilaallinen uhka jonka torjumiseen on valmistauduttava huolella - kyllä ne terroristit saadaan listittyä siinä ohessa kunhan tartutaan päättäväisesti toimeen.

Olemme nyt käyneet lävitse suomalaisten sukellusveneiden suorittaman miinoituksen Jatkosodan alkuvaiheessa - ja joutuneet toteamaan www.mil.fi valehtelevan asiasta Suomen vahingoksi. Samalla olen todennut, ettei se suinkaan ole ainoa valhe.

Käsitellään nyt sitten seuraavaa Puolustusvoimain (mil.fi:n) väitettä:

”Kun operaatio Barbarossa alkoi 22. kesäkuuta 1941, saksalaiset joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon myös Suomen alueelta. Puna-armeija vastasi 25. kesäkuuta pommittamalla suomalaisia lentokenttiä ja asutuskeskuksia. Illalla pääministeri Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.” http://www.mil.fi/perustietoa/historia/index_7.dsp

Tätä Suomen Puolustusvoimain kotisivulla esiintyvää kirjoitusta anonyymit punikit pitävät todisteena Venäjän syyttömyydestä Suomen ja Venäjän väliseen Jatkosotaan - ja syyllistävät Suomea Jatkosodasta.

Mielestäni on Suomen kannalta erittäin vahingollista, että korkeasti arvostettu instituutio Puolustusvoimat esittää näin edesvastuuttomia väitteitä kotisivullaan.

Kun esitetään väite: ”Kun operaatio Barbarossa alkoi 22. kesäkuuta 1941, saksalaiset joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon myös Suomen alueelta.” niin mielestäni väite pitäisi myös todistaa - vaan vaan kuinka ollakaan väitteen tueksi ei olekaan olemassa todisteita. Se on vain anonyymiä roskaa. Roskaa Suomen puolustusvoimien arvovallan kustannuksella.

Todistettua faktaa on, että Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kun Puolustusvoimain kotisivulla väitetään: ” Puna-armeija vastasi 25. kesäkuuta pommittamalla suomalaisia lentokenttiä” niin siinä valehdellaan Suomi syylliseksi Jatkosotaan.

Jotta Puolustusvoimain kotisivullaan esittämä väite olisi edes jotenkin oikeutettu, pitäisi esittää ainakin seuraavat tosiasiat ja antaa niiden todisteeksi täydelliset tarkat lähdeviitteet:

1. Mikä saksalainen joukko hyökkäsi Suomen alueelta Venäjän alueelle ENNEN 22.6.1941 kello 6.05?

2. Mihin kohteeseen tämä saksalainen joukko hyökkäsi? Tarkka paikka?

3. Milloin kyseinen hyökkäys tapahtui - päivämäärä ja kelloaika?

4. Miten hyökättiin? Oliko kyseessä jalkaväen hyökkäys, tykistötulitus, pommitus, vaiko mikä?

—–

Nimittäin on otettava huomioon, että Suomi nimenomaan KIELSI saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ENNEN kuin Venäjä ENSIN hyökkää Suomen kimppuun. Saksan sodanjohto noudatti kieltoa ja sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Suomen kimppuun pyysi lupaa käyttää Suomen aluetta operatiivisiin lentoihin ja ylittää raja tiedustelutarkoituksessa - perustellen pyyntöään kyseisillä Venäjän hyökkäyksillä. Suomi antoi kyseisen luvan ajankohdasta 25.6.1941 kello 00.00 alkaen.

—–

Olen esittänyt näitä kysymyksiä vuosien mittaan toistuvasti - kukaan ei ole esittänyt todisteita siitä, että Suomen alueelta olisi hyökätty Venäjän alueelle ENNEN 22.6.1941 kello 6.05, josta alkaen Venäjä hyökkäsi Suomen alueelle aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.

—–

Miksi Puolustusvoimat kotisivullaan haluaa ”unohtaa” Venäjän 22.6.1941 Suomen alueelle suorittamat useat erilaiset hyökkäykset - ja väittää Suomen alueelta hyökätyn Venäjän alueelle ja Venäjän VAIN VASTANNEEN niihin hyökkäyksiin?

Onko kyseessä vain suomettunut Venäjän miellyttämishalu, vai onko kyseessä tietoinen maanpetoksellinen toiminta Suomen vahingoittamiseksi?

Viime yönä kello 1 räjäytettiin voimakas räjähde Georgian rautateillä öljyjunan alla. Juna oli kuljettamassa Kaspian meren alueen öljyä Senakin kautta Potin satamaan vietäväksi Eurooppaan, kun vähän Senakista Potiin päin Teklatin kylän kohdalla rata räjäytettiin. 12 öljyvaunua suistui kiskoilta ja kaatui. Osasta vaunuista öljy valui maahan. 150 m rautatietä tuhoutui.

Junia on räjäytetty ennenkin Länsi-Georgiassa, tämä taisi olla viides kerta kesäkuun jälkeen. Heti Georgian sodan jälkeen Venäjä räjäytti suuren rautatiesillan Kaspin lähellä juuri samasta syystä - häiritäkseen öljykuljetuksia Georgian kautta. Pidän varmana, että tämänkin räjäytyksen takana on imperialistinen roistovaltio Venäjä. Venäjä haluaa, että Kaspian meren alueen öljy ja kaasu kulkee Venäjän kautta, että Venäjä voi silläkin energialla kiristää Eurooppaa.

Reportterit Ilman Rajoja järjestön ylläpitämällä mediavapauden (lehdistönvapauden) listalla Viro on hienosti kuudentena Tanskan, Suomen, Irlannin, Norjan ja Ruotsin jälkeen. USA on sijalla 20 ja Venäjä sijalla 153 kaikkiaan 173 valtiosta.

Median vapaus on demokratian tärkeimpiä kulmakiviä. Ilman median vapautta ei kerta kaikkiaan voi olla demokratiaa.

Ne, jotka ylläpitävät myyttiä Venäjän demokratiasta voisivat viimeinkin herätä todellisuuteen. Kuin myös ne, jotka panettelevat Viroa.

Kirjoitin blogissani 16.10. Suomen Puolustusvoimien kotisivulla valehdeltavan sotahistoriasta. Sitä kirjoitustani luettiin ahkerasti, mutta ilmeisesti vain harvat lukivat sen takana olevan vanhan artikkelini. Jarmo Niemisen blogissa käsitellään samaa asiaa. Kun jotkut tuntuvat olevan allergisia kotisivulleni, niin kopioin tähän sen artikkelini:

Suomi miinoitti Viron rannikkoa 22.6.1941

Internetfoorumeilla on väitetty nimimerkkien takaa, että suomalaiset sukellusveneet olisivat miinoittaneet Viron rannikkoa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

Jopa Suomen puolustusvoimien kotisivulla nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja antaa asiasta harhaanjohtavaa tietoa. Virheellisten tietojen oikaiseminen - totuuden kertominen - on tärkeätä. On mieletöntä ylläpitää kuvaa Suomesta syyllisenä Jatkosotaan ja/tai Jatkosodan aloittajana. Niinpä tätä asiaa kannattaa tarkastella omassa artikkelissaan perusteellisesti antaen tiedoille tarkat lähdeviitteet.

Miksi miinoitettiin?

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli varma siitä, että Venäjä hyökkää Suomen kimppuun.

Venäjän laivasto oli Suomen laivastoon (ja myös Saksan laivastoon) nähden täysin ylivoimainen. Esimerkki: Saksaa pidetään sukellusveneiden suurvaltana Toisen Maailmansodan aikana, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 21.6.1941 valtava ylivoima Saksaan nähden myös sukellusveneissä. Venäjällä oli 21.6.1941 212 valmista sukellusvenettä, joista Itämerenlaivastossa 68.[i] Lisäksi noin 100 sukellusvenettä oli rakenteilla.[ii] Valitettavasti Saksan sukellusveneiden tarkka lukumäärä juuri 21.6.1941 ei ole tiedossani, sillä niitä sekä valmistui, että upotettiin sodan aikana. Saksalla oli 1.9.1939 kaikkiaan 57 sukellusvenettä, joista 22 valtamerikelpoisia. Vuonna -39 valmistui lisää 19 ja vuonna 1940 54 kpl. Vuonna -39 niistä tuhoutui 9 ja vuonna -40 26 kpl.[iii] On huomattava, että Saksan heikko laivasto oli sidottuna lähes kokonaan sotaan lännessä Englannin mahtavaa laivastoa vastaan, joten Itämerelle ei liiennyt mitään merkittäviä taistelualuksia. Jopa Hitlerin huvijahti oli otettu rahtaamaan miinoja.

Siksi erilaisilla merimiinoituksilla oli tarkoitus häiritä Venäjän laivaston toimintaa. Yksi tärkeä syy miinoituksiin oli Suomen strategisesti erittäin tärkeä Ahvenanmaa. Se ei saanut joutua Venäjän haltuun. Siksi oli suunniteltu (ja toteutettiin 22.6.1941) miinoitusten lisäksi myös mm. Operaatio Kilpapurjehdus, jossa Suomen piti ennättää valmistautua puolustamaan Ahvenanmaata ennen kuin Venäjä hyökkää sinne.

Näitä miinoituksia suunniteltiin ja harjoiteltiin jo ennen Talvisotaa yhteistyössä Ruotsin, Viron ja Suomen kanssa. Tästä on kirjoitettu hyvä kirja.[iv]

Kun Venäjä sitten miehitti Viron ennen Jatkosotaa, niin Suomen puolustautumismahdollisuudet heikkenivät entisestään (Venäjällä oli suuria laivastotukikohtia Viron alueella). Niinpä miinoitustarve edelleen korostui.

Hyvänä esimerkkinä tästä puolustautumistarpeesta Venäjää vastaan on se, että Saksa laski täysin puolustuksellisen miinoituksen Memelistä (Klaipeda) Öölantiin 18-21.6.1941 ”tarkoituksena venäläisten tunkeutumisen estäminen Saksan rannikon suuntaan.”[v]

Venäjän uhkasta Ahvenanmaalle voisi vielä lainata Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Talvisodan aikana, tammikuussa 1940, neuvostolaivasto laati Ahvenanmaan miehityssuunnitelman, joka olisi edellyttänyt noin 20 000 miehen siirtämistä Ahvenanmaalle Virosta ja Latviasta. Perusajatuksena oli maavoimien hyökkäyksellä Oulun korkeudella katkaista Suomi ja laivaston hyökkäyksellä Ahvenanmaalle riistää Suomelta myös sen meriyhteydet. Ahvenanmaalle sijoitettaisiin kevyiden laivastovoimien, sukellusveneiden ja lentokoneiden tukikohdat.
- -
Tarkemmassa Ahvenanmaan valtaussuunnitelmassa (10.9.1940) operaation kohteena olivat Eckerö, varsinainen Ahvenanmaa ja Lemland. Sitten piti vallata muut Ahvenanmaan saariston saaret. - - Isku oli suoritettava nopeasti ja riittävän voimakkaasti, jotta Ruotsista Suomelle tulevat apuvoimat eivät ehtisi paikalle. Yllätyksen onnistuminen oli mahdollisuuksien rajoissa, koska Suomi syksyllä 1940 pakotettiin purkamaan Ahvenanmaan talvisodanaikaiset puolustusjärjestelyt.”[vi]

Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan

Lainaus 14.2.2007:

”Suomen Merivoimien sukellusveneet olivat Jatkosodan aattona 21.6.1941 Emäsalon selällä. Saman päivän iltana saivat veneet Merivoimien Esikunnalta käskyn aloittaa miinoitustoiminta suunniteltuihin kohteisiin Viron rannikon edustalla. Veneisiin lastatut miinat olivat saksalaisvalmisteisia, jottei miinanlaskijoiden kansallisuus selviäisi Neuvostoliitolle miinoitteen mahdollisesti paljastuessa. Suomihan ei vielä virallisesti ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Miinoitteiden laskeminen alkoi kello kahdeksan illalla 21.6.1941, ja 22.6.1941 mennessä olivat kaikki kolme sukellusvenettä kukin laskeneet 20 miinan miinalastinsa.”[vii]

Kerrataan. Puolustusvoimien kotisivulla valehdellaan suomalaisten sukellusveneiden aloittaneen miinoitteiden laskemisen jo 21.6.1941 kello 20.

Sotahistoriallinen kirjallisuus

Iku-Turso suoritti miinanlaskun 22.6.1941 klo 08.15-09.06 ja Vetehinen (nopein) klo 07.38-08.26.[viii] Professori Mauno Jokipii esittää tutkimuksessaan Jatkosodan synty  näiden molempien sukellusveneiden päälliköiden kertomukset kyseisistä matkoista ja pitää kertomuksia aitoina. Hän myös haastatteli kommodori Kalervo Kijasta, joka oli silloin sukellusveneen Vesihiisi päällikkö. Kalervo Kijanen on kirjoittanut kirjan Sukellushälytys, jossa hän selostaa tätä miinoitusmatkaa hyvin yksityiskohtaisesti. Siten ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö kyseiset kelloajat pitäisi paikkaansa. Mainittakoon tässä, että Kijasen Vesihiisi lähti Emäsalon Glosholmasta 22.6.1941 kello 02.30 ja palasi miinoituksen jälkeen Vaahterpään ankkuripaikalle 22. 6. klo 19.45.[ix]

Lainaan Per-Olof Ekmanin Sukellusvenesotaa Itämerellä: ”Vetehinen lähestyi päämääräänsä Kundaa. Miinat laskettiin kello 07.38-08.26 Louna-Uhtin ja Kundan lahden itäniemen Letipään väliin. — Iku-Turso laski miinansa kello 08.15-09.06 Mohnin saaren luo ja Vesihiisi omansa 09.05-10.25 Vaindlon ja Kalgrundin väliin. Matkan aikana ei havaittu mitään mielenkiintoista ja 22. 6. illalla kummatkin olivat palanneet tukikohtaansa.”[x] Mainittakoon sekin, että Per-Olof Ekmanin vanhemmassa kirjassa Meririntama on painovirhe kello-ajassa: ”Vetehinen lähti liikkeelle Hamnholmista 21.6. kello 22.00 ja laski seuraavana aamuna kello 01.38-08.26 miinansa Viron puolella Kundan edustalle.”[xi] Että kyseessä on todella painovirhe selviää pienellä loogisuustarkastelulla kun verrataan saman tekijän myöhemmässä kirjassa olevaan tietoon (01.38-08.26 / 07.38-08.26). Myöskin aikalaskelma osoittaa mahdottomaksi, että Vetehinen olisi ennättänyt Hamnholmista Kundan edustalle kolmessa ja puolessa tunnissa (ja sitten laskenut miinoja noin 7 tuntia kun todellisuudessa veneet laskivat miinansa suuruusluokkaa yhdessä tunnissa).

Sota-arkiston dokumentit

Kyseiseen miinoitusoperaatioon osallistuivat kaikki kolme Suomen miinoituskykyistä sukellusvenettä. Niiden päälliköt saivat käskyn kirjoittaa matkoistaan taistelukertomukset. Ne taistelukertomukset kirjoitettiin käsin välittömästi matkan jälkeen ja liitteenä on peitepiirrokset, joista selviää sukellusveneiden reitit mennen tullen sekä miinoitusten tarkat paikat. Peitepiirroksissa on myös kello-ajat siitä milloin kyseinen miinanlasku alkoi ja päättyi. Annan jokaiseen taistelukertomukseen tarkan viitetiedon. Jokainen halukas voi tilata Sota-arkistosta kopiot kyseisistä dokumenteista itselleen tai käydä tutustumassa niihin arkistossa.

Sukellusvene Iku-Turson päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kauko Pekkanen. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 08.15 ja 09.06 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 23.6.1941.[xii]

Sukellusvene Vetehisen päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kaarlo Pakkala. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 07.38 ja 08.26 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiii]

Sukellusvene Vesihiiden päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kalervo Kijanen. Kertomuksen tekstissä ei mainita kelloaikoja, jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui, vaan sanotaan, että ”Miinat laskettiin oheisten piirrosten mukaisesti”. Kelloajat 09.05 ja 10.25 esiintyvät peitepiirroksessa. Kijanen on allekirjoittanut kertomuksensa emälaiva Sisulla 22.6.1941. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiv]

Yhteenveto

Siten suomalaiset sukellusveneet suorittivat Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikon miinoituksen alkaen 22.6.1941 kello 07.38, eli sen JÄLKEEN kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Siten nimenomaan Venäjä aloitti Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan. Venäjä on siten myös syyllinen Jatkosotaan.

Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että puolustusvoimat korjaisivat kotisivullaan esiintyvän virheellisen tiedon. Se virheellinen tieto ei suinkaan ole omiaan parantamaan puolustusvoimien arvovaltaa - suomettumisen ajan on aika päättyä myös puolustusvoimissa.

Jos suomalaiset sukellusveneet tai edes yksi niistä olisi ollut miinoittamassa Viron rannikkoa jo 21.6.1941 kello 20 (kuten plv:n kotisivulla väitetään), niin ne/se ei olisi mitenkään ennättänyt enää takaisin Suomeen noutamaan uutta miinalastia ja sitten laskemaan uusia miinoitteita yllä olevien taistelukertomusten mukaisesti. Suomalaiset sukellusveneet olivat tavallisia hitaita sukellusveneitä (normaali nopeus neljä solmua[xv], lyhytaikainen maksiminopeus yhdeksän solmua sukelluksissa), eikä mitään ”lentosukellusveneitä”.

[xv] Sota-arkisto T 16432/1741 Op 164