|
Venäjä on valitettavan hyvä informaatiosodassa. Nytkin Venäjä väittää, että sen suuri sotaharjoitus Kaukasiassa olisi suunnattu terrorismia vastaan ja NATOn järjestäneen Georgiassa sotaharjoituksen.
Todellisuudessa NATOn harjoitus EI ollut sotaharjoitus, vaan kriisinhallintaharjoitus (rauhanturvaamista, ei minkäänlaista sotimista, ei edes puolustautumista). Venäjä puolestaan harjoittelee nimenomaan hyökkäyssotaa sadoin hyökkäysvaunuin, sadoin rynnäkköpanssarein, tykistön, lentokoneiden jne. avulla.
Valitettavasti Suomen suomettuneet tiedotusvälineet levittävät Venäjän valheita.
1. Venäjän puolustusministeriön kotisivulla julkaistussa artikkelissa todettiin Toisen Maailmansodan syttyneen siksi, että Puola kieltäytyi Saksan hyvin kohtuullisista vaatimuksista (mm. saada rakentaa Saksan emämaan ja Itä-Preussin välille rautatie ja moottoritie).
2. Venäjän valtiollisen TV-kanavan Rossija ohjelmassa Vesti Nedeli esitettiin väite, että Puola tarjosi Japanille mahdollisuutta muodostaa toinen rintama Venäjää vastaan idässä ja Puola sekä Saksa olisivat muodostaneet yhdessä rintaman Stalinia vastaan lännessä.
3. Puolan suurlähettiläs Venäjällä esitti virallisen vastalauseen Venäjän ulkoministeriölle todeten ettei tällaiset väiteet paranna kahden valtion välisiä suhteita. Lisäksi Puola lähetti protestikirjeen Venäjän ”yleisradiolle”, jonka alaisuuteen Rossija kuuluu.
Yllättäin Venäjän puolustusministeriön esittämä väite Puolan syyllisyydestä Toiseen Maailmansotaan saa tukea vuosia sitten kirjoittamastani artikkelista. Siinä artikkelissa kirjoitin mm.:
”Saksankieliset alueet oli silvottu Ensimmäisen Maailmansodan rauhansopimuksessa Versaillesissa ja sen jälkeenkin.
Hitlerin noustua valtaan Venäjän avulla Saksa alkoi vähitellen liittämään saksankielisiä alueita yhtenäiseksi Saksan valtakunnaksi. Se sujuikin aluksi hyvin - ilman sotia - Reininmaa, Itävalta ja Tshekkoslovakian saksankieliset alueet liitettiin Saksaan.
Puolan hallussa oli myös saksakielisiä alueita kuten Danzig, mutta pahinta Saksan kannalta oli, että Saksan Itä-Preussi oli eristetty Saksan emämaasta ns. Puolan käytävällä. Saksa olisi halunnut rakentaa ns. Puolan käytävän kautta rautatien ja Moottoritien Itä-Preussin ja Saksan emämaan välille, mutta Puola ei suostunut edes neuvottelemaan asiasta.
Hitler oli jo kirjassaan Mein Kampf ilmaissut, että hänen mielestään Saksan verivihollinen oli Ranska ja Saksan tulee liittoutua mieluiten Englannin kanssa, tai ellei se ole mahdollista, niin sitten Venäjän kanssa. Kun Venäjä omasta puolestaan halusi saada aikaan Toisen Maailmansodan ja ehdotti Saksalle liittoutumista, niin Saksa nielaisi syötin - niin Venäjä ja Saksa liittoutuivat keskenään sekä hyökkäsivät yhdessä Puolan kimppuun.
Saksa yritti Puolankin tapauksessa saada tavoitteensa täyttymään ilman sotaa, neuvotteluin ja tarvittaessa painostuksella - nyt se ei kuitenkaan onnistunut:
- Englanti ja Ranska lupasivat auttaa Puolaa, jos Puola joutuu hyökkäyksen kohteeksi;
- Puola mitä ilmeisimmin kuvitteli omasta voimastaan liikoja - näyttää siltä, että Puola valmistautui jopa hyökkäämään Saksaan (ehkä luottaen Englannin ja Ranskan avaavan länsirintaman);
- Puola ei huomioinut Venäjän aiheuttamaa selustauhkaa.
Niinpä Puola ei halunnut neuvotella ja tuli sota.”
Toisen Maailmansodan alusta kerron tässä vanhassa artikkelissa.
Presidentti Risto Ryti piti 26.6.1941 radiossa puheen, jossa hän kertoi mitä kaikkia sikamaisuuksia Venäjä oli tehnyt Suomelle ennen Jatkosotaa - lähinnä Välirauhan aikana ja Venäjän hyökänneen jälleen Suomen kimppuun.
Se puhe on luettavissa kokonaisuudessaan täältä, mutta teen tähän joitakin lainauksia puheesta:
”Rauhaa rakastava kansamme, joka toista vuotta on jännittänyt kaikki voimansa äärimmilleen rakentaakseen maansa jälleen kukoistukseen edellisen sodan jäljiltä, on taas joutunut raa’an hyökkäyksen kohteeksi. Jälleen kerran on sama vihollinen, joka runsaan puolen vuosituhannen kuluessa lyhyin väliajoin on yhteensä n. 100 vuotta hävittäen, murskaten ja murhaten käynyt sotia pientä kansaamme vastaan, tunkeutunut alueellemme surmaten lentoaseellaan rauhallisia kansalaisia, pääasiallisesti vanhuksia, naisia Ja lapsia, ja tuhoten rauhallisten kansalaisten omaisuutta.”
”Näin on alkanut toinen puolustustaistelumme vain vajaat 19 kuukautta edellisen hyökkäyksen tapahtumisesta. Neuvostoliiton uusi hyökkäys Suomeen on ikäänkuin päätepiste sille politiikalle, jota Neuvostoliitto on Moskovan rauhanteosta lähtien Suomen suhteen harjoittanut ja jonka tarkoituksena on ollut maamme itsenäisyyden tuhoaminen ja kansamme orjuuttaminen.”
”Neuvostoliitto hankki rauhanteossa itselleen sotilaallisesti edullisen lähtöaseman uuden hyökkäyssodan varalta. Mutta ei tässä kyllin. Tehdäkseen Suomen täysin suojattomaksi valtavien sotavoimiensa hyökkäystä vastaan Neuvostoliitto vaati Hangon meritukikohtaa ja Sallan radan rakentamista. Se perusteli Hangon tukikohdan vuokraamista sillä, että Neuvostoliiton oli saatava tämä Suomenlahden avainasema varmentaakseen suuren merikaupunkinsa Leningradin turvallisuuden. Hankoon sijoitetut taisteluvoimat eivät kuitenkaan viittaa niinkään paljon merelliseen puolustustehtävään, vaan hyökkäykseen ja hyökkäykseen maitse. Meritaistelua varten ei ole tarvis suuria hyökkäysvaunuosastoja eikä valtavaa rautatietykistöä. Hangon sotavoima on pääasiallisesti kokoonpantu maitse tapahtuvaa nopeaa hyökkäystä silmällä pitäen. Hanko oli kuin suoraan Suomen sydäntä vastaan tähdätty pistooli. Vaatimus Sallan radan rakentamisesta sen paremmin kuin Koillis-Suomea koskevat aluevaatimuksetkaan eivät olleet sisältyneet Suomen hallituksen tietoon saatettuihin rauhan ennakkoehtoihin. Sallan rata, jonka avulla oli määrä yhdistää Suomen rautatieverkosto Muurmannin rataan, merkitsi ilmeisesti uuden hyökkäysreitin asettamista Neuvostoliiton käytettäväksi. Uhka, joka tähän ratavaatimukseen sisältyi, kohdistui koko Pohjois-Skandinaviaan, mutta oli ensi sijassa kuin Suomen selkään suunnattu tikari.”
”Vaikka me suomalaiset olimmekin saaneet kipeitä kokemuksia siitä, kuinka vähän Neuvostoliiton taholta annettu miehen sana ja tehty sopimus merkitsevät, olisimme kuitenkin odottaneet, että sanasta olisi edes jossakin määrin ja ainakin jonkin aikaa pidetty kiinni.
Mutta taaskin jouduimme välittömästi huomaamaan, ettei mihinkään Neuvostoliiton taholta annettuun sanaan ollut luottamista. Välittämättä siitä, mitä oli luvannut puuttumattomuudesta Suomen ulkopolitiikkaan, Neuvostoliitto esitti vaatimuksia Suomen ulkopolitiikan suunnan suhteen.”
”Vastoin kaikkia kansainvälisiä tapoja ja käytäntöä Neuvostoliiton diplomaattinen ja konsuliedustusto Suomessa on harjoittanut puuttumista Suomen sisäisiin oloihin ja vakoilua, esiintyen siinä tarkoituksessa jopa väärällä nimellä.
Tässä tarkoituksessa Neuvostoliiton edustuksen henkilökunta on tavattomassa määrin laajentunut. Helsingin lähetystössä on 31 diplomaattikuntaan ja 120 apuhenkilöstöön kuuluvaa. Petsamon konsulaatissa 3 konsuli- ja 21 apuhenkilöstöön kuuluvaa ja konsulaatissa Maarianhaminassa 8 konsulivirkamiestä ja 30 muuta henkilöä. Yhteensä Neuvostoliiton edustuksen palveluksessa on näin ollen ollut 42 diplomaatti- ja konsulikuntaan ja 171 apuhenkilöstöön kuuluvaa. Sekä lähetystönsä avulla että käyttäen hyväkseen Suomen kansalaisia, jotka ovat olleet suostuvaisia vaihtamaan isänmaansa Juudaksen hopearahoihin, Neuvostoliitto on pyrkinyt häikäilemättömästi sekautumaan Suomen sisäisiin asioihin.”
”Neuvostoliiton poliittiset ja taloudelliset vaatimukset yli rauhansopimuksessa lueteltujen ulottuivat monille eri aloille ja kävivät Suomen turvallisuuden kannalta yhä arveluttavammiksi. Mainitsen niistä muutamia. Juhannusaattona viime vuonna Neuvostoliitto yllättävästi otti esille Ahvenanmaan kysymyksen, joka ei sisältynyt Moskovan rauhanehtoihin. Kun uuden vaatimuksen torjumiseksi vedottiin tähän seikkaan, niin ulkoasiainkomissari Molotov kyynillisesti lausui, että neuvostohallitus ei ollut ottanut Ahvenanmaan kysymystä esille rauhan teon yhteydessä, koska tämä olisi voinut häiritsevästi vaikuttaa rauhanneuvotteluihin.
Neuvostoliitto vaati nyt, että Ahvenanmaa oli demilitarisoitava, siellä olevat puolustuslaitteet tuhottava ja Neuvostoliiton itse saatava kontrolloida kaikkea hävitystyötä. Näillä vaatimuksilla Neuvostoliitto selvästi tahtoi varata itselleen tilaisuuden hetken tullen vaivattomasti vallata Ahvenanmaan saaret.”
”Kaiken ylläesitetyn perusteella näkyy selvästi Neuvostoliiton pyrkimyksien suunta meihin nähden. Suomen itsenäisyys oli tuhottava joko sisäisten mullistusten ja vaikeuksien tietä tai sitten väkivaltaisesti kukistamalla maa. Kun sisäisen vallankumouksen tie näytti menneen umpeen kansamme valtavan vapaudenrakkauden ja sisäisen eheytymisen vuoksi, niin Neuvostoliitto päätti lähteä ulkonaisen väkivallan tielle.
Tässä tarkoituksessa Neuvostoliiton pää- ja ulkoasiainkomissari hra Molotov Berlinin-neuvotteluissa marraskuun 12-13 päivinä 1940, siis vain 7 kuukautta Moskovan rauhan jälkeen, vaati Saksalta vapaita käsiä päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämä maa.”
Venäjä oli hyökännyt Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05 alkaen. 23.6. ja 24.6. olivat sodankäynnissä lähes luppopäiviä - toki Venäjä yritti pommittaa Suomea myös esimerkiksi 24.6. mutta suurimmat himot meni kun Suomi ampui alas heti kättelyssä pari pommaria.
25.6. oli sitten massiivisten ilmahyökkäysten päivä heti varhaisesta aamusta alkaen. Venäjä hyökkäsi noin 500 koneella lähinnä rauhallisten suomalaisten siviilien kimppuun pommittaen eri kaupunkejamme, joissa ei ollut sen kummemmin sotilaskohteita kuin saksalaisiakaan. 27 viholliskonetta ammuttiin alas ilmavoimiemme toimesta. Valitettavasti ilmavalvontamme oli vielä ”lapsenkengissä”, eikä kunnollisia johtokeskuksia ollut, joten Venäjä selvisi niinkin pienin tappioin.
Venäjä pommitti mm. seuraavia paikkakuntia: Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.
25.6.1941 Suomen eduskunta totesi yksimielisesti Suomen joutuneen jälleen Venäjän toistuvien massiivisten hyökkäysten kohteeksi ja olevan siten jälleen sodassa.
Mainittakoon samalla, että suomalaiset pommikoneet lähtivät ensimmäiselle pommituslennolleen Jatkosodassa vasta 2.7.1941 kello 0.15, peräti seitsemällä koneella, pommittamaan rautatietä välillä Suojärvi-Säämäjärvi.
Myöskään saksalaiset lentokoneet eivät hyökänneet Suomen alueelta Venäjän alueelle kuin vasta 25.6.1941 iltapäivällä.
Nyt on eräs Suomen historian merkittävimmistä vuosipäivistä 22. kesäkuuta.
Kun Venäjä oli epäonnistunut yrityksessään valloittaa koko Suomi Talvisodassa, niin Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun Välirauhan aikana.
Suomen poliitikkojen silmiltä ”olivat karisseet suomut” Talvisodan yhteydessä - nyt oltiin oikeutetusti varmoja siitä, että Venäjä tulee hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun. Niinpä Suomi nyt sitten viimeinkin valmistautui puolustautumaan Venäjän tulevaa hyökkäystä vastaan. Suomi pyrki hankkimaan puolustusmateriaalia, rakensi mahtavan puolustuslinjan (Salpalinja), kävi keskusteluja Saksan kanssa siltä varalta, että Venäjä hyökkää ja kutsui joukot ylimääräisiin harjoituksiin keskittäen ne puolustukseen.
Kun Suomen joukot eivät riittäneet Lapin puolustukseen Talvisodassa, niin Lapin puolustus jäi ruotsalaisten vapaaehtoisten varaan. Nyt Lapin puolustuksessa luotettiin saksalaiseen apuun. Onneksi Saksa tarvitsi ehdottomasti nikkeliä Suomen Petsamosta, joten Saksalla oli intressi puolustaa Lappia.
Lähtötilanne Jatkosotaan oli Suomen kannalta toisaalta huonompi kuin Talvisotaan lähdettäessä, sillä Venäjä miehitti nyt Suomen puolustuksen kannalta erittäin tärkeää Karjalan Kannasta. Toisaalta tilanne oli nyt parempi, sillä kun tiedettiin Venäjän kohta hyökkäävän niin oli koulutettu nekin miehet, jotka ennen Talvisotaa oli jätetty kouluttamatta ”säästösyistä” ja hankittu puolustusmateriaalia mahdollisuuksien mukaan.
Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Kello 6.05 Venäjä pommitti suomalaisia laivoja Sottungan vesillä, kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse, ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella, Venäjän alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti.
Marsalkka Mannerheimin sanoin: Venäjä oli päättänyt vetää Suomen sotaan.
Huomautettakoon jo etukäteen, ettei kukaan ole todistanut, että Suomen alueelta olisi hyökätty Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05.
Venäjä ja vain Venäjä on syyllinen Suomen ja Venäjän välillä käytyyn Jatkosotaan.
Näin Jatkosodan alkamisen vuosipäivän lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin tosiasiat siitä miten Suomi oikein joutui Jatkosotaan.
Taustalla on tietenkin Talvisota, jossa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen. Välirauhan aikana Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun, joten Suomi uskollisena velvollisuudelleen puolustaa aluettaan valmistautui puolustamaan itseään.
Jotkut nilviäiset (anteeksi nilviäiset) valehtelevat Suomen sopineen Saksan kanssa lähtevänsä noin vain hyökkäyssotaan Venäjälle Saksan liittolaisena. Se on nimenomaan valhetta joka suhteessa.
Suomi teki Saksalle täysin selväksi, että Suomi lähtee sotaan VAIN, jos Venäjä jälleen hyökkää Suomen kimppuun. Eli Suomi asetti ehdoksi sotaanlähdölle, että Venäjä ENSIN hyökkää Suomen kimppuun. Sinänsä tämän ehdon asettaminen ei ollut mitenkään kummallista:
- Suomen sekä poliittinen, että sotilaallinen johto olivat varmoja siitä, että Venäjä hyökkää;
- Oli päivänselvää, ettei Suomen eduskunta tule hyväksymään hyökkäyssotaa (silloinkin eduskunta päätti sodasta ja rauhasta);
- Ei suomalaiset ole imperialisteja, jotka pyrkisivät valloittamaan vieraiden kansojen asuinalueita (kuten venäläiset selvästi ovat).
Otan tähän joitakin näytteitä artikkelistani ”Ehto sotaan lähdölle”, joka sisältää suorat lainaukset tarkoin lähdeviittein:
”Ryti kertoo heti vastanneensa, että vaikka Moskovan rauha kirvelikin, Suomi ei halunnut ryhtyä hyökkäyssotaan eikä yleensä sekaantua suurvaltasotaan. Siinä tapauksessa, että Suomen kimppuun hyökättäisiin, aikoi se puolustautua yksinkin, mutta olisi kiitollinen, jos saisi apua ulkoapäin.”
Saksan suurlähettiläs Suomessa Blücher 11.6.1941 Saksan ulkoministeriölle Suomen määräävässä asemassa olevista miehistä: ”Ainoakaan heistä ei ollut valmis käymään hyökkäyssotaa, mutta kaikki olivat päättäneet puolustautua hyökkäystä vastaan.”
”Noiden keskustelujen kuluessa, kuten asian laita oli ollut aikaisempienkin kosketusten yhteydessä, tähdennettiin Suomen mukaantulon edellytyksenä olevan, että Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.”
”Koko hanke perustui siihen usein toistettuun nimenomaiseen edellytykseen, että Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen johdosta mukaan sotaan.”
Suomen ulkoministeri »Witting 9. 6. [1941 - jp] ilmoitti [Saksan suurlähettiläs - jp] Blücherille sanoin: ”Me olemme niin epämoderneja, että pidämme kiinni vanhoista käsityksistä ja käymme sotaa vain jos meidän kimppuumme hyökätään.” »
Yksityiskohtaista tietoa, pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein, Suomen ja Saksan välisistä keskusteluista ennen Jatkosotaa löytyy täältä.
Internettiin on juuri avattu uusi kommunismimuseo.
Siellä museossa kerrotaan mitä kommunismi on ja yli 100 000 000 kommunismin uhrista. Museo on interaktiivinen - sinne saa esimerkiksi kommunismin uhrien sukulaiset lisätä uusia uhrien nimiä.
Minusta Suomenkin tiedot olisi lisättävä museon sivuille. Suomi on joutunut käymään kolme sotaa kommunistista Venäjää vastaan kantaen huomattavat uhrit kuolleina, haavoittuneina ja invalideina. Lisäksi yli 400 000 suomalaista joutui pakolaisiksi omista kodeistaan.
Viron presidentti, parlamentin puhemies ja pääministeri tuomitsivat virolaisten joukkokyyditykset Siperiaan 14.6.1941 Venäjän toimesta rikoksena ihmisyyttä vastaan.
Presidentti Ilves, puhemies Ergma ja pääministeri Ansip vertasivat yhteisessä julistuksessaan aivan oikein Venäjän rikoksia (virolaisten kyyditykset, ukrainalaisten tahallisen joukkomurhaamisen nälkään) natsien tekemään juutalaisten joukkomurhaan - tuomiten niin natsien kuin kommunistienkin rikokset.
He päättävät julistuksensa sanoihin: ”Me uskomme demokratiaan. Me tuemme niitä entisiä kohtalotovereitamme, jotka ovat valinneet tien demokratiaan ja demokraattiset arvot.
Me kunnioitamme demokraattisia valintoja ja tunnustamme jokaisen kansan valinnanvapautta. Sellaisessa maailmassa ei saa toistua kyydittämisten targedia. Sellaisessa maailmassa saatanallinen pahuus ei saa koputtaa meidän ovellemme.”
http://www.postimees.ee/?id=131568
Tämä tuen osoitus oli Georgialle, jonka kimppuun Venäjä hyökkäsi elokuussa 2008 yrittäen valloittaa koko Georgia, jotta olisi voinut kaataa Georgian demokraattisesti valitun johdon ja asettaa ”valtaan” oman nukkehallituksensa.
Se Viron johdon määritelmä ”saatanallinen pahuus” on verrattavissa omaan määritelmääni Venäjästä: ”Imperialistinen Roistovaltio”.
1. Tehtävä päätöslauselma, jossa kehoitetaan jäsenmaita panostamaan voimakkaasti uuteen ydinvoimaan ja sitä mukaa kun sitä valmistuu ajamaan alas saastuttavia kivihiiltä, öljyä, maakaasua, palavaa kiveä, ruskohiiltä, turvetta, haketta, pellettejä ja puuta polttavia laitoksia.
2. Päätettävä kehoittaa jäsenmaita nostamaan puolustuskykyä mm. puolustusmäärärahoja korottamalla. Minimitasoksi tulee määrätä 2% bruttokansantuotteesta.
3. Päätettävä julkilausumasta, jossa vaaditaan Venäjää vetämään kaikki miehitysjoukkonsa kaikilta Georgian alueilta (Abhasia, ns. Etelä-Ossetia ja Akhalgor) välittömästi - tai EU asettaa Venäjälle sanktioita.
|
|
|
